Hei me muutetaan!

Pienen hiljaisuuden jälkeen pientä päivitystä :) Meillä reenit on nyt pari viikkoa olleet vähän sitä ja tätä, kenttä on nyt uima-allas, sitä ennen pieni jäärata tai lumiaitaus, miten sen kulloinkin näkee. Lähinnä sen sallimissa rajoissa ollaan harrasteltu irrottavaa ja venyttävää kouluratsatusta, irtojuoksuteltu jne. Taas ehkä iskenyt hevosen omistamisen varjopuolet, mutta tuulta vasten on menty ja jatketaan edelleen.

Päästäänkin tästä sitten otsikkoon, eli me muutetaan (taas?). Nykyinen paikka on ihana, omistajat ovat ihania ja hevonen kyllä viihtyy. Mutta.. aina ennen olen ollut isoilla talleilla, paljon ihmisiä, omistajia ja vuokraajia, ammattilaisia ympärillä. Olen kamalan sosiaalinen ihminen, ja nyt hetken aikaa olenkin pistänyt merkille, kuinka yksinäinen nykyisessä paikassa olenkaan. Lähes aina töiden jälkeen menen yksin tallille, viikonloppuisin saattaa joku eksyä sinne samaan aikaan. Alkuun en edes tätä seikkaa huomannut, mutta nyt se on tosiaan hiipinyt salakavalasti ajatuksiin. Haluan puhua ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja saada uusia ihmisiä elämääni.
Niimpä me siis muutetaan Seutulaan, noin 20 hevosen yksityistallille, jossa toivottavasti tämä puoli korjaantuu. Samalla myös tarkoitus olisi aloittaa valmennuksissa käynti, tuolla käy valmiiksi jo valmentajia, ja jos saisinkin oman mentoriystäväni meitä myös auttamaan :)

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä olisikin nyt suunniteltu muutto, jee tavaran pakkausta ja inventaariota.. Sekä motivaatiota!

Ajatukset hukassa

päivän lenkin jälkeen

Tämä kyseinen viikko on ollut erittäin hiljaista Ykän osalta. Sain kuulla alkuviikosta vähän turhankin ikäviä uutisia, niitä sen enempää tähän avaamatta. Yritin käydä tallilla ihan normaalisti, mutta suoraansanottuna ei ole mitään muistikuvaa, mitä mä oon ponin kanssa tehnyt. Irtojuoksin ainakin yksi päivä, tänään kävin ihan ratsastamassa.

Nyt kun ollaan alkujärkystyksestä alettu toipumaan, voinen taas keskittyä harrastamiseen. Pakkaset väistyi ja lumi tuli maahan, joten meidän kentällä pystyi hetken aikaa tekemään ihan hankitreeniä, nyt lähinnä enää nostellaan jalkoja vähän normaalia enemmän.

Tämmöinen pikapäivitys siis. Tänään saatiin myös uudet kengät (tai siis vanhoilla mentiin, lumi kun ei noita kuluta), sekä kahdeksan hokkia entisen seitsemän tilalle. Ykä onnistui jotenkin irtoutumaan yhdestä hokista..

Jee!

Seuraa blogia Bloglovinin avulla! 

Viitaten ihan eiliseen tekstiini, oli erittäin virkistävää ja ihanaa käydä ratsastamassa tänään, kun mittarilukema oli laskenut jo lähemmäs kymmentä pakkasastetta! Siskokin laittoi mukavasti viestiä, että haluaisi tulla moikkaamaan, ja mentiikin yhtä matkaa tallille. Sisko tietenkin nakitettiin kuvaushommiin, ja itse kiipesin pienessä tai ei-niin-pienessä lumisateessa kyytiin.
Odotin tosiaan pientä ruutitynnyriä näiden vapaiden jälkeen, mutta Ykä onnistui jälleen kerran yllättämään. Järjettömän yhteystyöhaluisen ja ennenkaikkea letkeän hevosen selässä hymyilitti aikalailla, eikä ihan siitä syystä jääty nyt jyystämään mitään sen ihmeellisempää. Lähinnä ravia eteen-alas, taivuttelua ja vähän siirtymisiä.

Tästä voisinkin tarttua taas seuraavaan aiheeseen. Yleinen mielikuva, mitä nyt itse olen ymmärtäny, mitä vaapapäivistä ja ratsastuksesta näkee, on ettei vapaapäivän jälkeen voi esimerkiksi lähteä suoraan estevalmennukseen tai tekhdä ylipäätään mitään rankempaa. Tämän tietty allekirjoitan, tosin yhden vapaan jälkeen hevonen, joka saa olla ulkona isossa tarhassa, voi mun mielestä hyvin lähteä valmentautumaan tai ihan vaikka kisoihin, tietty menestys riippuu ihan ratsukosta itsestään, toinen toimii vapaapäivän jälkeen kuin unelma (esimerkiksi Ykä), toinen taas vaatii hyvä läpiratsatsuksen.

Olin siis suorastaan tyrmistynyt, kun tänään nousin selkään. Oletus oli tosiaan joko a) ruutitynnyri tai b) rautakankinäkkileipäkankikaikkonen. Ja heti kun otin ohjat käteen, mulla olikin alla vastaanottavainen ja normaalia taipuisampi hevonen! Taas yksi syy sille, miksen tunne sydämenpistoja vapaapäivistä tai sairaslomista. Hevonen toimii ja ne sille sopivat. En usko, että voisin edes omistaa hevosta, jolla ei voisi säännölisen epäsäännölisesti pitää vapaita. Tai olihan mulla Ville, jolla oli kinnerpatit, mutta silloin mulla olikin vuokraaja, joka pääsi käymään melkein milloin vain ja itsellä enemmän aikaa myös oleskella tallilla. Nyt töiden ja muun elämän rajoittaessa meininkiä, en voisi esimerkiksi laittaa Ykää talliin, jossa se tarhailee 4 tuntia päivässä pikkutarhassa.
Mitä sitten jos tulee jotain, joka vaatii päivittäistä hoitoa? Kyllähän se silloin tehdään, mutta ehdoin tahdoin en itseäni semmoiseen tilanteeseen aja.

Ykä sopiikin mulle kuin nenä päähän, toivottavasti mäkin sille.

Kylmääkin kylmempää

Eteläiseenkin Suomeen saatiin sitten vihdoin kunnon pakkaset, vähän liian kunnolliset jos meikäläiseltä kysytään. Kun mittari näyttää aamulla autossa -29, väkisin miettii, miksei voinut syntyä aavistuksen etelämpään. Tämä on pakostakin rajoittanut ratsastamista, oikeastaan en ole viimeiseen kolmeen päivään tehnyt muuta, kuin käynyt tarkastamassa, että hevonen on elossa ja sillä on tarpeeksi vaatetta päällä. Enkä usko, että tällainen miniloma tekee yhtään huonoa hevoselle tai itselleni.

























Jokainen hevosihminen, varsinkin omistajat, rakastat hevosiaan ja niiden kanssa touhuamista, ratsastamista ja sitä rataa. Mutten varmasti ole ainoa, jolla joskus menee kuppi nurin ja rakasta ystävää on välillä pakkopullaa käydä liikuttamassa. Hevosenomistaminen on kuitenkin laji, joka vaatii meiltä ihmisiltä järjettömän paljon vastuuta, tuottaa stressiä ja oma kotisohva tuntuu niin paljon paremmalta paikalta kuin istua kylmässä satulassa köpötellen, koska kenttä ei ole ratsastuskuntoinen ikuisuuteen. Ei, en tarkoita siis, että en tykkäisi tästä ja tekisi tätä kaikella sydämellä, tai jättäisi menetämättä tallille, heti kun ei huvita. Enkä oikeastaan haluaisi tässä edes selitellä, en vaan saa fiksusti sanottua mitä nyt tässä tarkoitan. Ehkä te ymmärrätte rivien välistä.

Voitte vain arvata, millainen hinku mulla on tällä hetkellä hevosen selkään. Ihan jo muutaman päivän hengähdystauko, vähän omaa aikaa saa kummalla tavalla rattaat taas pyörimään ja homman maistumaan. Mulle aina etusijalla on hevoseni hyvinvointi, ja olen varma, että nyt parin päivän aikana se on ollut huomattavasti onnellisempi, kuin jos olisin mennyt sormet ja varpaat palellen, valmiiksi jo kyrsiintyneenä köpöttelemään kykenemättä sen suuremmin ajattelemaan mitään rakentavaa, tai viettämään aikaa Yksyn kanssa.

uusin otos, kirpparilöytönä Equilinen vanhemman mallin kouluhuopa, tylsää kun väri näyttä nyt himmeältä kuin mitä oikeesti on. Huomenna kenties käyttöön ;)

Uusi vuosi, samat kujeet

Meillä vuosi vaihtui hevosten puolesta rauhallisissa merkeissä. Ykä ei hirveästi välittänyt raketeista, ja oli tuttuun tapaan yönsä ulkona. Itsellä oli kuitenkin sen verran riehakkaampi uusi vuosi, joten suosiolla jätin tänään menemättä tallille.

Kävin aattona ratsastamassa kevyesti kentällä askellajit läpi. Nyt kun pakkaset tulivat ilman lunta, kenttä on kohtuullisen kova, joten mitään vauhdikasta treeniä ei tällä hetkellä pystytä tekemään. Tehtiin siis nopeita siirymisiä käynnistä raviin ja käynnistä laukkaan, ja Ykä olikin aivan sairaan kiva ratsastaa! Se usein tuppaa jossain kohtaa ratsastusta vähän jännittymään, mutta tuolloin se malttoi keskittyä tekemiseen koko ajan, se oli rennon ja tyytyväisen oloinen suorittaen mielellään.

Tästä voidaankin hypätä aasinsillalla meidän ensi vuoden suunnitelmiin. Jos vain rahatilanne sallii, haluaisin aloittaa valmentautumisen edes pari kertaa kuussa. Nythän meillä menee ihan mukavasti, mutta koskaan ei ole pahitteeksi, jos joku kokeneempi seuraa meininkiä ja antaa neuvoja vielä parempaan suorittamiseen. Olisi tietty hauska käydä ihan parit kisat kääntymässä, meillä kuitenkin tallilta saa helposti kyydit lähialueelle, joten yksinkään ei tarvitsisi lähteä. Koulupuolella ehkä jotain helppoja luokkia ja esteille jos vielä uskalletaan, olisi ehkä alle 80 cm luokat sellaisia, että uskaltaisin vielä mennä. Itsellä on kuitenkin kiitettävästi aikaa siitä, kun viimeksi olen radoilla ollut.

Toinen kehitysalue on meidän keskinäinen suhde. Tällä hetkellä homma toimii sielläkin puolella, mutta luottamusta ei voi koskaan rakentaa liikaa. Erityisesti haluaisin lisätä meidän maastakäsin työskentelyä, ihan tavallisia arkipäivän asioita. Väistämistä, taluttamista, karsinakäyttäymistä yms, jotta yhteiselo helpottuisi entisestään. Ykä on kuitenkin herkkä hevonen, ja sen kanssa joutuu välillä käyttämään paljon aikaa, jotta se uskaltaa tehdä asioita.
Huomenna aloitetaan siis näillä asioilla, hyvää uutta vuotta myös teille lukijoille!